01.02.2019

Lassi Järvinen

Lassi Järvinen

Salkunhoitaja
Salkunhoito
Helsinki
+358 50 376 2434

Finanssialalla ollaan perinteisesti laiskoja, kyvyttömiä tai haluttomia selittämään alalla käytettäviä ilmiöitä ja käsitteitä. Puheissa vilahtelevat konveksisuudet, volatiliteetit ja korrelaatiot sekoittavat herkästi kuulijan kuin kuulijan, mikä saattaa pahimmassa tapauksessa olla jopa puhujan tarkoitus. 

Yksi hämmennystä aiheuttava ilmiö on se, miten korkosijoituksen arvo muuttuu korkotason muuttuessa. Ilmiön nimi on korkoriski. 

Intuitio sanoisi herkästi, että korkoa maksavan sijoituksen arvo nousisi korkojen noustessa. Monille tutummassa osakemaailmassa osinko-odotusten noustessa osakkeiden hinnat kasvavat, miksei näin käy myös korkosijoituksille? Moni tunnistaa tämän virheeksi, mutta syy korkojen nousun aiheuttaman korkosijoitusten arvon laskulle saattaa siitä huolimatta jäädä vähän häilyväksi. 

Aloitetaan syventymällä hetkeksi rahoitusteoriaan. Teoria kertoo, että sijoitusten arvo määritetään niiden tulevien kassavirtojen nykyarvona. Sijoituskohde on siis yhtä arvokas kuin siitä odotettavat tulovirrat nykyrahaksi muutettuna. Korkosijoituksissa juju piilee siinä, että sijoittajalle maksettava tulovirta ei yleensä riipu korkotasosta vaan säilyy koko sijoituksen ajan samana. Rahaa ei siis tule lisää vaikka korot nousevatkin. Nenilleen sijoittaja saa kuitenkin siitä, että korkojen noustessa tulevien rahavirtojen nykyarvo pienenee.

Korkosijoituksissa juju piilee siinä, että sijoittajalle maksettava tulovirta ei yleensä riipu korkotasosta vaan säilyy koko sijoituksen ajan samana. 

Nykyarvon käsitteelle voisi uhrata kokonaisen kirjoituksen, mutta tyydytään tässä seuraavaan perusteluun. Raha tänään on arvokkaampaa kuin raha huomenna. Tämä siksi, että tänään saadulle rahalle voi tienata korkoa. Mitä suurempi korko, sitä arvokkaampaa raha on tänään. Vastavuoroisesti, mitä suurempi korko, sitä pienempi on tulevaisuudessa ansaittavan rahan arvo. Kassavirrat ovat siis samat, mutta niiden arvo on pienempi. Sijoituksen arvon eli hinnan on tällöin laskettava. 

Tarkastellaan asiaa vähän toisesta näkökulmasta. Otetaan esimerkki Saksasta, koska Saksaa pidetään erittäin luotettavana takaisinmaksajana, eli lainaamalla Saksalle sijoitukseen ei sisälly juuri muuta kuin em. korkoriskiä. Oletetaan että Saksan valtio laskee tänään liikkeelle kymmenvuotisen joukkovelkakirjan 1 % vuotuisella korolla (joka on sivuun mennen sanoen huimasti liikaa nykymarkkinaan nähden). Vuosi vierähtää ja korot nousevat paremman taloustilanteen vanavedessä prosentilla. Vuoden päästä Saksa huomaa jälleen tarvitsevansa lisää lainaa, ja laskee liikkeelle uuden velkakirjan, tällä kertaa yhdeksän vuoden mittaisen. Koska korot ovat nousseet, on lainan korko nyt 2 %. Sijoittajalla on nyt siis mahdollisuus ostaa vuosi sitten liikkeeseen laskettua lainaa 1 % korolla tai tismalleen samanmittaista uutta lainaa 2 % korolla. Anteliaisuus on sijoittajille siinä määrin harvinainen luonteenpiirre, että tilanteen tasapainottamiseksi 1 % kassavirtaa maksavan lainan hinnan on oltava alhaisempi kuin 2 % kassavirtaa maksavan.

Nykymenoa ihmetellessä saattaisi yllä kirjoitetusta äkkiseltään tehdä sen johtopäätöksen, että korkosijoituksista kannattaa pysyä kaukana. Kuka ostaisi yllä mainittuja valtionlainoja, jos tuotot ovat alle 1 % vuodessa (Saksan kohdalla oikea luku on muuten tätä kirjoittaessa noin 0,2 %) ja hinnat vielä laskevat korkojen vääjäämättä noustessa? Totuus on kuitenkin tälläkin kertaa intuitiota moniulotteisempi. 

Vaikka hyväksyisikin premissi korkojen noususta, on tilanne absoluuttisen huono vain sellaisille korkosijoituksille, jossa pääosa riskistä syntyy nimenomaan korkojen noususta. Tähän luokkaan kuuluvat lähinnä valtionlainat. Mitä riskisempiin (riski viittaa taas luottoriskiin eli riskiin siitä, että rahojaan ei saa takaisin) korkosijoituksiin sijoitetaan, sitä epäselvemmäksi korkojen nousun ja sijoituksen arvon välinen suhde muuttuu. Tämä johtuu siitä, että korkojen noustessa taloustilanne yleensä kohenee. Kun taloustilanne kohenee, nousee myös todennäköisyys siitä, että rahan lainannut taho (esimerkiksi yritys) kykenee maksamaan lainan takaisin. 

Mitä riskisempiin korkosijoituksiin sijoitetaan, sitä epäselvemmäksi korkojen nousun ja sijoituksen arvon välinen suhde muuttuu. 

Ihan toiseen sfääriin korkoriskin pohdinnassa mennään kun analyysiin sisällytetään osakesijoituksia. Vuoden 2018 loppu osoitti jälleen sen, että kun pelot kurssilaskusta yltyvät, raha pakenee turvaan valtionlainoihin. Siitä huolimatta, että tuotto on 0,2 % vuodessa.

Mikä on siis tarinan opetus? Korkojen nousu on myrkkyä, jos sijoituksesi ovat luottoriskiltään vähäisiä korkosijoituksia, kuten valtionlainoja. Mikäli salkussasi on kuitenkin myös muita sijoituksia, johtopäätös on vähemmän suoraviivainen. Valtionlaina tuskin ilahduttaa itsenäisenä sijoituksena, mutta on suurella todennäköisyydellä koko salkun matkaa tasapainottava tekijä töyssyjen taas vääjäämättä ilmaantuessa. 
 

« Takaisin: Sijoitusblogit

Edellinen
Rahamarkkinarahastot sääntelijän syleilyyn: Mitä tarkoittaa sijoittajan kannalta?
Heikki Nystedt
Seuraava
Älä uppoa sijoittamisen suohon!
Samu Lang